Pääsiäisreissu Järvi – Suomeen

Vuoden 2020 ensimmäinen useamman yön reissu. 405km ja viisi päivää. Reittinä Vekaransalmi, Sulkava, Kietävälä, Pistohiekka, Kyläniemi.

Mökille

Torstaina olin klo 18 asti töissä. Jätkät ajoi jo aikasemmin mökille virittelemään paljua ynnä muuta. Kävin töitten jälkeen kotona syömässä, suihkussa ja mätin loput kamat autoon. Noukin matkalla Joutsenosta valmiiksi lastatun polttopuu kärrin mukaan.

Vastoinkäymisiltä ei taaskaan vältytty. Vettä ei mökin ympärillä ole, joten kaverit purki saunakamppeet pois paljusta, ajovat läheisen järven rantaan ja imuroivat paljun täyteen. Reiluhko painolasti ja pehmeä mutavelli oli kuitenki liikaa ja jumi oli valmis.

Olin valmistautunu paljun irrotus talkoisiin kun illalla saavuin perille, mutta kuinka ollakkaan, höyry nousi paljusta mökin alapihalla. On ne sällejä..

Puulämmitteinen sisäsauna ulkorakennuksessa toi vaihtelua telttasaunailuun. Illalla hampaita pestessä huomattiin että Reimon ilmalämmitin savuttaa tolkuttomasti.
Aamu alkoi vianhaulla.

Edellisillan kuraleikit oli ilmeisesti tukkinu Eberin pakoputken ja palopesä oli täten karstottunu pahoin.
Antti sai lämmittimen purettua osiin ja naputteli karstaa reilun kasan ulos. Löydettiin vanhaa homeista tiivistepaperiakin ja arkarreltiin uudet tiivisteet puhaltimen ja palopesän väliin. Onnistunut korjaus.

Yläkerrasta löytyi vanhoja aarteita.

Metsässä oli lisää aarteita.

Lämmitin remontin jälkeen pakattiin kamat kasaan ja alotettiin Roadtrip.

Sulkava

Lohilahden ja Vekaransalmen kautta ajo Sulkavalle tarjoaa hienoa järvi maisemaa ja harjuja. Vekaransalmen lossi on nykysin korvattu uudella ja todella hienolla sillalla. Siitä tarvii joskus käydä ottamassa kuvia kun tällä kertaa ei älynny pysähtyä sillan kohdalla..

Muutama rantapaikka oli tiedossa, jotka käytiin katsomassa mutta ne osottautui susiksi. Viimenen vaihtoehto oli Sulkavan ja Partalansaaren välisen sillan alla. Tuo leiripaikka osoittautuikin todella hyväksi.

Laitettiin palju lämpiämään ja lähdettiin porukalla käymään Pisamalahden linnavuorella auringonlasku jahdissa. Kovin värittömäksi jäi, mutta paikkahan on aina hieno.

Miika ikuisti pääsiäismuna yllätykset järvimaiseman kera.

Portaat ylös. Ja alas. Nämä ollaan ilmeisesti korvaamassa uudella polulla lähiaikoina.

Leiriin takas ajellessa alkoi tupruttaa lunta oikeen urakalla. Noin 3cm sitä jäi maahan hetkeksi.

Muutamia näkymiä leiristä.

Lumikuuron hellittäessä alkoi Linnavuorikin näkyä horisontissa punertavan kajon seassa.

Väli jäähyttelyt ketunhäntää ihmetellen.

Kuu nousi yöksi taas.

Sarsuinmäen Tykkipatteri

Aiemmin sillan kupeessa huomattiin alueen infotaulu jossa oli kuva tykistä. Kerran oon aiemmin vastaavan kuvannu Tanhuvaarassa. Tämä piti päästä näkemään.

Purettiin leiri ja suunnattiin Partalansaareen. Perille tykille olisi päässyt ainakin toisella autoista, mutta kun ei tiedetty tien kuntoa, jätettiin autot päätienvarteen ja käveltiin perille.

”Canet 152/45 – C”
Ihmeteltiin jousten näköisiä härpäkkeitä, jotka kuitenkin on tarkemmin katottuna suuria teräslevyjä. Jotain tekemistä rekyylinvaimennuksella noitten kanssa täytyi olla. Myöhemmin selvisi, että nuo on lautasjousia. Ammuksen paino taisi olla 41,5kg… Miehekäs laitos.

Jonkun sortin uritukset luukun reunalla. Muodosta voisi äkkiseltään päätellä noiden liittyvän ammusten siirtelyyn.

Kietävälän Lossi

Seuraava etappi matkalla Pistohiekalle oli tämä lossi. Leuka miltein meni sijoiltaan kun ”lossi” ilmestyi puiden takaa näkyviin. Lossi oli korvattu vaijerittomalla, kolmikaistasella autolautalla. En tiennyt sisävesillä olevan tuommosia.

Pistohiekka

Puumalan Salen kautta matka jatkui Pistohiekan rannalle. Rakentelin meille jonkun sortin kanapadan rannalla. Hupparikin oli melkeen liikaa auringon paistaessa, kunnes alkoi sataa lunta jälleen.

Laitoin kahluuhousut jalkaan ja menin murtamaan jäätä illan uintia varten.

Kun leiri alkoi olla pystyssä ja padat oli syöty, suunnattiin porukalla Loketon Onkalolle.

Rannalle palatessa alkokin olla jo iltavalon aika.

Leirin valot rannalla.

Illalla pakkanen laski -8 tienoille asti. Avanto kerkesi joka uinnin jälkeen jäätyä uudelleen ohueen veitsen terävään pintajäähän, joka viilsi säärinahkoja verille.

Aamulla keli olikin aivan toinen. Kova tuuli ja räntäsadetta.

Kummakivi

Leirin purun jälkeen suunnattiin Kyläniemeä kohti. Matkalla keksitttiin käydä Kummakivellä, kun nyt kerta oltiin hyvissä ajoin liikkeellä.

Kyläniemi

Sääennuste näytti 12m/s jatkuvaa tuulta suoraan etelästä. Etelän puoleiset rannat oli siis täysin pois suljettuja vaihtoehtoja. Lossilla yli ja piakkoin oikealle puolelle jäävälle Lehtiniemen rannalle parkkiin. Jätettiin Reimo, kärri ja palju rannalle ja suunnattiin Rastinniemeen.

Vähän ennen Rastinniemeä jää vasemmalle puolelle, eli niemen etelä puolelle, Taipaleenlahti ja hiekkaranta. Käytiin kattomassa miltä näyttää, mutta tuuli oli brutaali.

Rastinniemessä pohdittiin, pääseekö tuonne nyt autolla perille asti vai ei. Laiskojahan toki ei olla, mutta reissupakun maastokelpoisuuden rajoja teki mieli kokeilla.

Sinnehän se lopulta rannalle päätyi ilman pohjakosketuksia.

Niemenkärki suojasi pahimmalta tuulelta.

Reitin pahin notko pitkän akselivälin kulkineelle.

Leiriin palattua laitettiin paljuun reilut tulet. Huono keli jatkui edelleen.

Lahdessa oli tuolloin noin sata metriä lähes kävelykuntoisen oloista jäätä. Kolmen tunnin kuluttua kävin lisäämässä paljun kamiinaan puita ja satuin katsomaan selälle päin otsalampulla. Kaikki jäät oli kadonnu. Liekkö joku virta imassu vai tuuli puhaltanu ne pois, mutta sai taas muutaman kerran katsoa ennen kuin uskoi mitä näki.

Mukavuuksien äärellä. Reimossa Madventures- Suomi telkussa ja kana nuggetit pannulla tirisemässä. Kuvaaja joutui konttiin, tilaan liian ahtaan linssin kanssa.