The Reissu V

Ensimmäinen talvi reissu pakulla. 9 päivää. Matkan varrella Lyngen, Olos, Ylläs, Levi ja Pyhä.

Starttasin jälleen yöllä kohti pohjoista. Autoja ei juuri vastaan tullut. Oli sunnuntai.

Iisalmen ja Siikalatvan välillä tuli kaksi henkilöautoa ja yksi erikoiskuljetus vastaan. Ei muuta.

Jaksoin ajaa Tupoksen abc:lle asti yöllä. Abc:llä olin tosin vasta viideltä aamulla. Hinku pohjoiseen oli niin luja että nousin sängystä jo ennen puolta päivää ja lähdin jatkamaan.

Kilpiksen jälkeen lisäsin omaa varovaisuutta ratissa taas hirvien takia. Kilpisjärvi- Skibotn välillä olen nähny hirviä melkeen joka reissulla ja kolme hirvikolaria on ollu todella lähellä. Juuri tuolla 50km matkalla.

Tällä kertaa selvisin Skibotniin asti ilman hirviä. Olin näkevinäni pientä viherrystä taivaalla ja ajattelin sen johdosta ajaa meren rannassa olevalle turistilevikkeelle. Juuri kun olin kääntämässä ratista levikkeelle, hirvi jolkotteli keskelle tietä. Minulla ei vauhtia ollut enää kun 15km/h. Mutta mitä olisi tapahtunu jos revontulia ei olisi näkyny ja vauhtia olisi tuossa kohtaa ollu 80km/h? Sattuma ohjastaa elämää oikeaan suuntaan useammin kuin arvaakaan.

Ruuan jälkeen rannalla alkoi todella hieno valoshow. Turistit kiljui henkesä edestä. Rauhoittavaa. No ei vaan.. Huusivat kyllä aiheesta.



Lakselvbukt & Ellendalen

Yöllä ajelin vielä seuraavaan määränpäähän. Revontulet tanssi valkoisten huippujen yllä aamuyöhön asti.

Yhden kuvan onnistuin saamaan leiripaikasta ilman tulia.


Lille Pigtinden loisti aamulla ikkunasta kun silmät avasin. Alkoi hymy nousta naamalle.

Kävin aamulla lumikenkäilemässä lähimetsikössä ja totesin että enpäs lähdekkään tämän kauemmas. Suuntasin takas autolle, söin ja otin sukset mukaan ja lähdin kohti Ellendalenin laaksoa kevätauringon paisteessa.

Laakson jättiläiset.
Langdalstinden (1580moh) ja Ellendaltinden (1345moh)

Ellendaltinden. Vasemmalla Sfinxen (1280moh). Jälkimmäinen näkyy vuoriston toiselle puolelle Steindaleniin hyvällä säällä tietystä kohdasta laaksoa.

Jatkoin Ellendaltindenin juurelle asti, josta suunnittelin laskevani takas autolle hitaan ja pitkän laskun. Lasku oli kuitenkin kaikkea muuta kun nautinnollinen.

Rönäsin ekan 50m jälkeen. 18v rinne kokemusta ei tuntunu tuolla missään. Kuin ei olisi ikinä laskenu missään. Kapea rinnesuksi yhdistettynä onnettomaan tekniikkaan upotti suksen kärjet hangen jääpinnan läpi ja ne jäi sinne, minä jatkoin matkaa ilmassa hetken ennen mahalleen putoamista.

Kun sukset oli takasin jalassa, oikasin takakenon vasta autolla. Polte reisissä oli valtava. Muutamia hetkiä matkan varrella tunsi kuin lentävänsä pehmeällä uudella lumella jossa ei ollu edes elukoitten jälkiä.

Illan suussa tutustuin parkki naapureihin. Vihreä nostokatto t4 multivan. Neljä henkeä joista neljä hyvin englantia puhuvia norjalaisia ja yksi suomalainen! Olivat käyny Langdalstindenin huipulla. Hatun- nosto.

Huippusakki poistui, niin tein minäkin. Kävin kylällä haistelemassa hiljaista arki iltaa. Ketää ei näkynyt missään. Kuu loisti ja tähdet tuikki. Oli todella hienoa ajella aivan yksin valkoisten vuorten välissä, kuunnella hyvää musaa ja ihan vaan nauttia.

Yössä höyryävä Lakselvtindanen massiivi. Vihreeäkin näkyi.

Seuraava herätys olikin valtaväylän levikkeellä. Yöllä oli tie poikki ennen Skibotnia. Rekka oli pyyhkäissyt meren puoleisen kaiteen mennessään. Jäi arvoitukseksi oliko rekka mennyt mereen vai jäänyt vielä tielle..



Skibotn

Norjan vierailu alkoi olla ohi. Mikään kiire ei varsinaisesti ollut. Vietin loppupäivän meren rannalla nauttien kevätauringosta.

Taustalla Store Kjostinden (1488moh).

Kilpikselle noustessa joutui taas ylämäessä pysähtymään hetkeksi savun noustessa konepellin alta.
Turbon päälle lonuava öljy alkoi haista ylämäkeen noustessa pakosarjan ja ahtimen punertaessa kaikkensa antaneena.

Noh, sainpahan vihdoin näistä kurveista kuvan!




Olos

Jatkoin matkaa pimeässä. Kuulin juttuja että edessä olisi lumimyrsky.

Lunta alkoikin sataa melkeen heti Kilpisjärven keskustan jälkeen. Ja sitä tuli. Näkyvyyttä oli todella vähän. Kaukovaloilla ei paikkapaikoin tehnyt yhtään mitään. Matkan varrella oli kolme autoa ojassa, joista kaikista kävin varmistamassa että ei ollut käyny mitään kellekkään ja että apu oli tulossa. Kaksi rekkaa ja yksi matkailuauto täynnä porukkaa. Matkailuauto oli mennyt ojaan suoralla tiellä. Polannejäätä oli reilusti.

Saavuin Olos tunturille ja päätin jäädä yöksi siihen. Oli uuvuttavaa ajaa myrskyssä kokoajan ”varpaillaan”.

Aamulla kävin rinteessä. Kokematon keskus minulle. Mukava pieni paikka!




Ylläs

Laskujen jälkeen oli suunnitelmat auki. Lounasta syödessä sain idean. Kerkeäisin vielä Ylläkselle saman päivän aikana laskemaan.

Kerkesinkin juuri iltavaloille. Aikani laskin muutamaa mäkeä, jonka jälkeen suuntasin ylös odottelemaan auringonlaskua.
Ihmiset väheni kokoajan. Odotin tunnin siirtymäreitin varrella. Lopulta alkoi tuntua siltä että olin yksin tunturissa. Ihana tunne.

Taustalla Levi

Pallakset

Ylläkseltä jaksoin vielä ajaa laskujen jälkeen yössä Leville. Aamulla oli pieni ongelma auton kanssa. Hupiakun varaustaso alkoi vajautua vähän liikaa ja laturilla oli sen verta paljon vastusta että uuden karhea hihnakin alkoi huutaa. Kutittelin kaasun kanssa pitoa hihnalle ja ajoin kerran tunturin ympäri akkua ladaten. Tuon jälkeen kävin vielä reilu tunnin laskemassa ja sitten nokka kohti Pyhätunturia!




Pyhä

Saavuin pyhälle pimeällä. Aamulla ensinäkymät mäille oli todella hyvät. Toistaseksi kokematon paikka muuttui lempi hiihtokeskukseksi seuraavan parin päivän aikana.

Ekana päivänä laskin mäkiä ja kävin kääntymässä Sodankylässä. ”Maj Karma- Sodankylä” soiden tietysti.

Toisena päivänä retkeilijä kollega saapui tunturiin kaverinsa kanssa. Lähdettiin samalle lenkille hiukan porrastetusti. Ykköseltä Peurakurulle ja takaisin.

Muu poppoo nousemassa Noitatunturin päälle. Tarkkasilmäset huomaa kävelijät hangella.

Peurakuru

Viimeset näkymät ykkösen päältä. Yritin eväitä lämmittää mutta yllätys yllätys. – Kaasu oli jäässä.



Illalla ruuan jälkeen lähdin vielä ajelemaan kohti Kuusamoa. Kaveri oli lähdössä etelästä ajelemaan vastaan ja sovittiin että vaihdetaan autoja Kuusamossa. Retkipakun loma jatkui vielä viikon kun minä olin jo töissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s