The Reissu IX

Aikaleima 16.09.2020-27.09.2020

Syysreissu ensimmäistä kertaa itä puolelle lappia. 12 päivää, 3150km.
Yksin reissuun tällä kertaa ja päätavoitteena etsiä riemunhetkiä poluilla fillarin kanssa.

– Aikansa, kun kuuntelee omia ajatuksia, voi miltein kuulla puskissa jonkun muun puhuvan. Lopulta puskista saattaakin löytyä ääni koko loppureissuksi. –

Ruuhonsaaret

Loman aloitus käyntiin Isän kanssa Saimaalla. Ensin pari tuntia uistelua jonka jälkeen kurssi kohti Ruuhonsaaria. Nuotio pystyyn ja makkarat paistumaan. Lopuksi kävästiin lenkillä polkuja pitkin.

Kaksi kyytä tuli vastaan. Ensimmäistä kerkesi tuijotella hetken aikaa. Toinen lensi mustikanvarpujen seasta ja liiti varpuja pitkin polun yli ja katosi pusikkoon. Nopea otus!

Rantoja pitkin takaisin veneelle

Lähtö

Sitten kotiin pakkaamaan. Remonttiakin piti tehdä. Moniurahihnan kiristimen herkistys jälleen. Kiristimen varsi jumiutuu valupalikan läpi reikään.

Samalla kaikkien öljyjen ja nesteiden tarkastus ja sisätilan imurointi.

Ei jaksanu enään tiistai iltana lähteä ajelemaan.
Lähdin seuraavana päivänä joskus klo 18 aikoihin. Syysmyrsky teki tuloaan. Vettä tuli reilusti ja tuuli lujaa. Tien urat oli täynnä vettä. Ei huvittanu ajaa kovin myöhään, joten vedin Kolilla sivuun ja nukkumaan.

Pesin hampaita auton takana tuulen suojassa. Auton alta ja yltä syöksyvä tuuli teki temput. Sylkäsin hammastahna mällin ulos suusta. Se ei pudonnut maahan asti vaan lähti nousemaan takas ylös pyörteessä.

Aamulla pikku kävely rannoilla ennen matkan jatkoa.

Lentuankoski

Reitti vei Kuhmon korpimaille.

Veikko Huovisen luoma Pylkkäs Konsta seikkaili Lentuan maisemissa etsien sinisiä ajatuksia. Oli pakko käydä kurkkaamassa miltä näyttää Lentua ja Lentuankoski.

Sininen ajatus jäi tällä kertaa saavuttamatta, sillä keli oli niin raju, että tukka miltein lähti tuulen mukana Venäjälle.

Raatteentie

Seuraava pysähdys matkalla pohjoiseen oli sotahistoriaa käsittelevä.

Aidan takanta löytyy Venäjä

Matkalla kohti Hossaa pysähdyin tauolle Hiljaisen kansan kohdalle. Oli pakko hakea T- paita puodista mukaan.

Julma – Ölkky

Illan lenkki kohteena Julma-Ölkyn kanjonijärven ympäristö.

Hiekkatie perille oli juuri lanattu ja levitetty jotain pikkusen nyrkistä pienempää kiveä koko matkalle. Mikron lautanen hiukan pomppi tuolla pätkällä.

Perille pääsin kuitenkin renkaat ja muu auto ehjänä.

Reppu latinkiin ja polulle!

Sitten sillalle

Tutustuin polulla pariskuntaan ja rupateltiin hyvä tovi.

Sitten ruokaa naamioon ja tien päälle. Pysähyin nukkumaan Rukalle.

Aamusella suunnittelin, että olisin hilpassut pyörällä Valtavaaran huipulle ja takas, mutta ennuste näytti sadetta reilu tunnin päästä ja vielä oli aamupalat syömättä. Porukkaakin virtasi siihen suuntaan milteen jonona, joten tein leivät valmiiksi kojelaudalle ja lähdin jatkamaan matkaa.

Vedin myöhemmin sivuun levikkeelle juuri sen verran ennen sadetta, että kerkeen ruuan tehä ennen sadetta. Heitin kokkailun jälkeen safkan apparin jalkatilaan jäähtymään ja loput kamat autoon sisälle. Sillon ei vielä satanu, mutta rakkoa ei enää kerenny kokonaan tyhjentää ennen ku taivas putos niskaan.

Ajelin kieli keskellä suuta ettei kastike läiky. Selvisin Pyhälle asti jossa pidin ruoka tauon. Sitten vielä Sodankylässä kaupassa käynti ja loppu rusaus Saariselälle.

Kiilopää

Vedinkin hetken mielijohteesta Kiilopäälle Saariselän sijasta. Söin reilusti, säädin fillarin jousituksen repun kanssa sopivaksi ja koitin keksiä mihin suuntaan lähden. Lopulta päädyin Luulammelle johtavalle polulle.

Ylämäessä vaihteisto kränäs taas vaihteeksi, mutta sain sen pelaamaan suht hyvin käyttämällä vaijeri säädön nollissa ja kiristämällä takasin samaan kohtaan missä se olikin. Omituista.

Alamäki pätkä alkamassa Urho Kekkosen Kansallispuiston suuntaan.

Luulammelle selvisin hyvinkin röykkyistä polkua pitkin. Päätin jatkaa vielä Rumakurulle vaikka kello alkoikin olla aika paljon.

Rumakuru.

Hetkessä takaisin Luulammella

Sitten tunkkaamaan ylämäkeä ylös pois laaksosta. Mäeltä hyvät näkymät Luulammelle.

Auringonlasku osui aika sopivasti kohalleen

Sitten henkitorvi suorana loppu mäki ylös, että kerkee viimeset säteet nähdä auringosta. Kerkesinpäs.

Videopätkä lenkiltä

https://www.youtube.com/watch?v=zVOl9nWhsCc

Mukavan alamäki pätkän jälkeen romut autoon paikoilleen, ruokaa koneeseen ja ettimään seuraavaa yöpaikkaa.

Päädyin Inarin Jäniskosken parkkipaikkaan. Matkaa sinne tovin verran joten kytkin ylös ja sassiin.

Matkalla olin näkevinäni sivusilmällä pientä vihreetä rantua taivaalla. Vedin sivuun tieltä ja juoksin kameravehkeitte kanssa suohon. Samantien muistin että takakontissa olis ollu kumisaappaatkin. Parhaat kiekurat meni sivusuun, mutta ihan hyvän muiston sain noista kuitenkin.

Juutuanjoki

Aamulla heräsin Jäniskosken parkkipaikalta. Keli oli hieno. Pakkasin kameravermeet reppuun ja lähdin aamukävelylle.

Vähän ennen jokea polun vieressä oli Pyy parvi. Noin kymmenen lintua ja eivät juuri minusta välittäneet. Kerkesin hyvin tonkia kameran repusta ja vaihtaa linssinkin vielä.

Sitten kosken kohinan suuntaan

Tenojoki

Roadtrip jatkui Karigasniemen suuntaan. Ruska senkuin komistui.

Kaksi Ailigas tunturia löytyy matkanvarrelta ja valikoin matalemman tälle reissulle. Nuvvuksen Ailigas oli huomattavasti jylhemmän näkönen ilmestys. Hiukan ois tehny mieli lähteä kapuamaan kurua pitkin ylös, mutta ens kerralla sitten.

Nousin autolla kuitenkin Nuvvus Ailigakselle menevää tietä pitkin portille asti ja katolle kiiveten sain puitten latvojen yli jonkunlaisen kuvan joen mutkasta.

Ailigaksen kohdalta vielä lisää ruskan loistoa. Miltein päähän koski keltasen loisto.

Yksi pikkusen liian jyrkkä kurvi vasemmalle oli matkan varrella ja siinä levähti jääkaappi auki ja kaikki elintarvikkeet jysähti sivuoven astin kouruun.

Siivoilun jälkeen saavuinkin Utsjoelle. Ailigasta kohti siis.

Ylös olisi autollakin päässyt, mutta tienhoitokunta haluaisi siitä käyttömaksun, mikä on täysin ymmärrettävää kun turisteja ramppaa siellä alvariinsa. Kylätalo oli kuitenkin kiinni sunnuntai päivänä, joten ei muuta kun kamat reppuun ja suon yli, että heilahtaa! Mini suon toisella puolella oli poroaita. Löysin justiin minun ja repun mentävän kolon aidassa. Puolisen tuntia tallasin ylämäkeen ja sain mielestäni riittävän hyvän näkymän joen ja sillan suuntaan.

Parkkipaikka ylhäältä käsin. Sade kuuro hyökkäsi kimppuun tämän kuvan jälkeen. Nopea laskeutumininen kun 14min myöhemmin painoin auton ovet auki kaukosäätimestä.

Nuorgamin suuntaan ajellessa lenkin jälkeen sattui sateenkaarikin kohdalle.

Pulmankijärvi

Reissun pohjoisin piste saavutettu. Nuorgam ja Pulmankijärvi. Ahh.

Tuikkasin leirin pystyyn niin pitkälle kun tietä pääsee, eli Pulmankijoen varteen järven etelä kärkeen. Saamelaisperhe hoiti hommiaan siinä vielä ja joku ilmeisesti saksalainen tutkimusrypäs oli tekemässä jotain tutkimuksia rannassa. Todella omituisen näkösiä laitteita tonkivat auton takakontista.

Illalla paistoin nugetteja ja pilkoin pikkusen tomaattia ja kurkkua vielä lautaselle. Stella Artoisia unohtamatta.

Ensin hieman Zabardast leffaa, sitten maalaiskomedioita. Saattoi siinä muutama muukin olut tyhjentyä pimeää odotellessa.

Pimeällä menin räpsimään kuvia ja kyttäämään revontulia. Pari hienoa haaleaa kiekuraa näkyi, mutta sommitelmat jäi niin kuraisiksi, että kuvat niistä päätyivät mappi-Ö:hön.

Kuitenkin, onnistuin taltioimaan teknisesti hienoimman linnunrata kuvan tähän mennessä koskaan. Leirin valot kiiluu puskissa. Taustalla Kaldoaivin erämaa ja lienee sanomattakin selvää, että valosaasteesta ei ollut tietoakaan. Kuun sirppiäkään ei ollu taivaalla.

Joen törmän puiden takana pientä plasma hehkua havaittavissa.

Saamelaisperheen koira oli vastarannalla aivan hiljaa puoli tuntia kun katselin tähtiä. Sitten alkoi yhtäkkiä raivokas haukkuminen ja metsässä räsähti joku. Kittasin kaljan tyhjäksi, kamat kantoon ja juoksin viivana autolle. 😀 En tiedä mikä räsähti metässä, mutta mieli villiintyi siitä ainakin.


Seuraavan päivän rötväsin sateelta piilossa kalsarit jalassa autossa ja tuijotin maalaiskomedioita. Oli tarkotus lähteä talsimaan vieressä olevalle vaaralle jos saisin hyviä näkymiä Pulmankijärvelle päin.

Sade lakkasi ja lähdin liikkeelle.

Ylämäessä kuulin pulinaa jossain, mutten nähny ketään. Kohta mäestä nousee nainen reppu selässä. Rupateltiin tovi ja selvisi että huomioiden kävelty matka ja vielä edessä oleva kävelymatka, ruuat alkaa olla melkosen vähissä. 150km oli kuulemma takana ja noin 60km edessä. Tänä päivänä en pelkästään luule vaan tiedän, että hän olis tuon 60km vielä kävelly autolleen kyllä, mutta jatkettiin kuitenkin samaa matkaa kun juttukin luisti niin hyvin.

Sovittiin että käydään siinä vaaran päällä kattomassa auringonlasku ja hilpastaan sitten autolle ja lähdetään jatkamaan matkaa hänen autolle tietä pitkin.

Minäkin pääsin hiuksen hienosti käymään erämaan rajan paremmalla puolella.
Ja voi veljet mikä väriloisto tulikin.

Auringonlaskun jälkeen hilpastiin vielä joensuun hiekkasärkille. Jäätävän kylmää vettä valu housuja pitkin kengät täyteen kun varvut oli hiukan märkiä. Oli sukkien ja kenkien kuivattelu talkoot edessä, mutta sehän ei mikään ongelma ollu.

Illalla lähettiin vielä ajelemaan kohti seuraavaa paikkaa joka löytyi jostain Utsjoen varresta.

Jälleen kerra, revontulia.

Aamulla jatkettiin matkaa kohti Sevettijärveä. Heitin Jennin autolleen ja minä jatkoin matkaa kattelemaan matkalla näkyneitä rantapaikkoja.

Vessahätä hiipi päälle kokoajan pahemmin.
Auto mettään ja äkkiä paskalle. Kalteva lattia antoi lisähaastetta touhuun. 😀

Yöksi hilpasin Solojärven rantaan.

Jälleen kerran, maalaiskomediat jatkui. Revontulet tanssi jälleen taivaalla, mutta nyt ei enää jaksanu kuvata.

Aamulla treffattiin Samin kanssa. Pitkään pitäny törmäillä ja vaihtaa kuulumisia. Nyt satuttiin samoille huudeille samaan aikaan.

Nappasi kuvankin allekirjottaneesta.

Kuva- Sami Heiskanen.

Hienot rannat!

Otsamotunturi

Sitten noukin Jennin kyytiin taas ja lähdettiin huiputtamaan Otsamo.

Huipulle ei kauaa hilpassut ja perillä oli hienojen maisemien lisäksi myös hieno tupa.

Hetki tuulelta suojassa. Ovi oli melkosen raskas painaa auki vastatuuleen.

Alhaalla Juutuanjoki

Taustalla järvi jonka rannalla yövyin juuri

Mietittiin, mitä seuraavaksi tehtäis. Olisi pikkuhiljaa aika lähteä valumaan etelän suuntaan.
Saariselän seutu oli hienoa pyöräilymaaston ja muunkin kannalta. Päätettiin lähteä sinne.

Tolosjoki

Käytiin kaupasta hakee tortilla kamat jääkaappiin valmiiksi. Kaunispään huipulle kattelemaan laskevaa aurinkoa ensin.

Sitten Laanilan kultamaille. Leiri pystyyn Tolosjoen varteen.

Tehtiin tortillat ja kateltiin, jälleen kerran revontulia. Viides ilta putkeen revontulia. Etelän vetelää hymyilyttää 😀

Aamulla Jenni lähti juoksulenkille Hammastunturin erämaan suuntaan ja minä lähin kultapolkua kiertää fillarilla.

Reitillä opastauluja liittyen erinäisiin kohteisiin.

Huuhdonta härveleitä ja valtauksia matkan varrella

Kultapolku on osa Saariselkä MTB reitistöä. Reitin ainoolla vesistöylityksellä ajattelin vaan polkasta kuivin jaloin virran poikki toiselle puolelle ja sivuuttaa kivistä kasatun ”kahlaamon”.

Keskellä oli vettä kuitenkin yli vanteen puolivälin ja vauhtikin loppu sopivasti keskelle jokea. Pakko oli polkea ettei kaatunut joten kintut kastu puoliväliin säärtä asti 😀 Ei muuta ku vettä puristelemaan sukista.

Kuivakurun huuhtomolaitoksen idylliä

Isompi valtaus

”Kyrpäjoosepin” liikkuva maja.

Lenkki videon muodossa

https://www.youtube.com/watch?v=OsPdbdJsFwE

Lenkin jälkeen kimpsut ja kampsut kasaan ja suunta kohti etelää.
Sodankylässä jälleen kauppaan ja sieltä Pyhän kautta kohti Hossaa.

Hossaan saavuttiin joskus yli puolenyön ja väsytti niin lujaa ettei jaksanu enää syödä mitään vaikka nälkä oli. Hyvä että jaksoi mennä nukkumaankaan kun väsytti niin pirusti.

Hossa

Aamulla oli järkyttävä nälkä. Pannut kuumaksi ja kaikki irtaimisto jääkaapista kypsymään.

Sitten poluille.

Hossanjoki

Hienoo harjumaisemaa ja joki virtaa välissä. Aijai….

Laavulle tauolle

Sitten takasin harjuille

Saavuin vihreille lammille. Osaan noista oli istutettu kirjolohia. Kalastushammasta alkoi kolottaa, mutta kello sanoi muuta.

Video kooste lenkistä

https://www.youtube.com/watch?v=dB-jrnrNOto

Hieno lenkki ohi, pyörä vaunuun ja kohti Suomussalmea.

Soiva metsä

Verryttely lenkki pyörälenkin jälkeen Suomussalmen keskustan kulmilla.

Soivassa metsässä on suuri kokoisia erinäisiä soittimia rakennettu puusta ja metallista. Hieno auringonlasku sattui.

Soivan metsän takapihalla oli todella hienot maisemat

FVWA Lappeenranta kesäkauden päättäjäiset

Suomussalmelta lähdin noin klo 18 ja oli sovittuna kamojen pakkailu klo 12 joutsenossa seuraavana päivänä. Sukka syyläriin ja menoksi.

Lopulta päädyin silmät ristissä ja takapuoli puuduksissa Joutsenoon asti ja heräsin aamulla jätkien tallin etupihalta teollisuusalueelta.

Kamat autoon ja vaunuun ja kohti Päihänniemeä. Parit muistot vielä tuolta viikonlopulta!

KAPISH 🙂