Aikaleima 24.7.2020-9.8.2020
17 päivää, 3500km, käsivarren lapin, Lyngenin alppien alueilla ja Kågenin saarella.
Ensimmäinen viikko vierähti yksin. Toinen viikko oltiin kahdestaan ja kierreltiin pitkin jäämeren rantoja.
Lähtö
Pakkailin kamoja puolitoista viikkoa hissuksiin perävaunuun ja autoon. Odottelin ja seurailin saapuvaa polkupyörä lähetystä.
Tilasin tosiaan Canyonilta uuden täpärin jo toukokuussa, mutta korona hidasti toimitusta reilusti. Pyörä kuitenkin saapui kolme päivää ennen minun lähtöä! Kerkesin kasata sen ja asettaa perussäädöt iskareihin juuri ajoissa. Pyörä kärryyn ja kohti ultimaattisia ensiajoja.
Kytkin nousi perjantaina kymmenen aikoihin. Tällä kertaa en kuitenkaan kerenny kun 40km päähän Savitaipaleen Lepänkantoon kun toverit kaipaili illan-istunta seuraa. Keli olikin todella kuranen, joten mikäpäs siinä!
Vettä sato koko yön. Aamulla oli yksi pieni tauko sateessa jonka aikana tein eväsleivät ja lähdin kurvailemaan ylöspäin.
Havahduin rannalta lähdön jälkeen siihen että kärrin paperit unohtu ottaa mukaan. Pläräilin netistä mitkä katsastusasemat on lauantaisin auki. Mikkelissä kävin kattomassa ensimmäisen. Se oli vesiperä. Oli kadonnu koko asema. 😀
Jyväskylässä seuraava. Liike oli menossa 55min päästä kiinni ja mapsi näytti ajoaikaa 48min… Syteen tai saveen. Kaasu pohjaan, jeesus ohjaa.
Astuin ovesta sisään tasan sulkemis kellonlyömällä ja sain vielä paperit! Mahtavaa.
Ajo jatkui. Vettä satoi jyväskylää lukuunottamatta Savitaipaleelta Aavasaksalle lähes kaatamalla ja sade jatkui aamuun asti.
Heräsin Aavasaksan laskettelurinteen parkkipaikalta pouta keliin, Leivät kojelaudalle taas ja tassua kaasulle moottoriöljy tarkastuksen jälkeen.
Pallas
Hetkisen ajon jälkeen muistin vaunussa lojuvan uuden silmäterän ja ajattelin tonkia netistä jonkun hyvän pyöräilykohteen. Pallastunturi valikoitui tähän.
Vielä tuli sadekuuroja, mutta illaksi näytti poutaa. Kävin luontokeskuksella jönssillä ja pistin leirin pystyyn isolle parkkikselle. Lämmitin ruokaa ja laitoin Pirunpellon pyörimään läppäriltä. 3 tuntia vierähti uudella sohvalla oikeen mukavasti.
Sitten oli aika tunkata kohti Taivaskeroa
Huippu saavutettu.
Olostunturi taustalla
Loppulaskua vailla. Olikin niin hauskaa hommaa, että käivin puottamassa kameravehkeet repusta autolle ja nousin uudestaan Pyhäkeron ja Taivaskeron väliselle harjanteelle. 48min ylös ja 6min 30sek alas. Törkeen hauskaa hommaa!
Iltapala tulille ja yöpuulle.
Kerkesin nukkua noin kolme tuntia kun aurinko alkoi porottaa liikaa, eikä saanu enään edes ovet levällään nukuttua.
Aamulla käväsin Muoniossa kaupassa ja pesulla.
Seuraava pisto oli Könkämäenenon varressa Lammaskoskella. Ruoka tauko.
Meinasin jäädä jumiin mutaan. Sain yhistelmän irti lopulta ja tuuppasin vaunun pusikkoon puitten väliin ja irrotin sen. Ahtaus toi hiukan haasteita vaunun kanssa taiteilulle mutta ruuan jälkeen sain sihdattua kuitenkin aisan koukkuun ja taituttiin vielä ulos parkista.
Oteraksla
Rajalla piti pysähtyä korttia näyttämään. Meren rannassa oli ihan mieletön keli. Haaveilin Oterakslalle noususta, mutta hieman väsytti kolmen tunnin unien jälkeen.
Viime syksyn kesken jäänyt nousu kummitteli mielessä. Tuijotin täysin pilvetöntä huippua silmät ristissä. ”Tää täytyy tehdä tänään, eikä huomenna.”
Söin vielä ja kävin nukkumaan. Nukuin kaksi tuntia. Hieman virkeämpi olo.
Tuon jälkeen söin vielä uudestaan täyen lautasellisen, pakkasin kamat reppuun ja lähdin nousemaan.
Metsäosuus oli jälleen hanurista. Itikoita, kärpäsiä, hiukan mutavelliä, kiviä sammalpeitteen alla ja jyrkkää.
Kuuntelin ”Amorphis – Under the red cloud” albumin noustessa. ”Come the Spring” sointui maisemiin niin hyvin, että hikinenkin nahka nousi kananlihalle. Pienellä tunne puuskalla huipulle saavuttua saattoi toki olla myös osuutta asiaan. Todella hienoja hetkiä.
Polvartinden 1275m vasemmalla, Postdalstinden 1363m oikealla ja Lemmetfjelletin massiivi keskellä.
Otertind huippu 1356m ja taustalla Mannfjellet
Barras 1419m huipulla ekoja auringonnousun säteitä
Signaldalelva
Auringonnousun värejä Hattengin suuntaan
Pakollinen huippu-pönö
Huippu toteemi. Laitoin eka kertaa nimmarin vieraskirjaan.
Oterenin kylää
Storfjord
Storvasstinden 1377m & Piggtinden 1505m
Rieppetinden 1493m
Päivä alkoi valjeta alamäessä
Viimeset keksit ennen metsäosuudelle paluuta. Tuntu melkosen pahalta kipeillä jaloilla.
Jaaaaaaa se oli siinä! Klo 23 lähdin autolta ja takasin olin 6 aamulla. 7 tunnin lenkki. Jalat kiittää ja kuittaa. Ruokaa huiviin ja unta palloon.
Signaldalen
Unien jälkeen rullailin signaldaleniin. Otertind näyttää aina hyvältä mistä suunnasta tahansa.
Suunnittelin päiväunipaikkaa laaksosta kun huomasin tien vieressä metässä kaksi hylättyä bussia. Muistin nuo nähneeni joskus aiemminkin mutten viimeeksi jaksanu lähteä katsomaan lähempää. Nyt oli mentävä.
Paikalla oli muutama muukin. Ja offi unohtu autoon..
Bussit oli kaksiakselisia, oikealla kyljellä oli linkkuovet, ratti oli myös oikealla ja moottori kuskin vieressä edessä. 1 akselin napakupissa iso ”V” kirjain. Mitä lie kulkineita?
Tuon jälkeen vedin potlojoo kolmeksi tunniksi sohvalle.
Sitten teki mieli kalalle. Haaveilin Galggojärvestä, mutta lupa käytännöt tuonne oli täysin auki. Vedin vuonon rantaan parkkiin ja ajattelin heitellä illan siinä ja hörppiä pari olutta onnistuneen viimeyön kunniaksi.
Yhteensä neljä autoa tööttäsi minulle ja osa moikkasi tuossa kohassa. Ja kaikki norjalaisia. Alkaa kai olla punanen paku tuttu ilmestys vuonon rannassa. 😀
Aamulla istuskelin vielä autossa ja söin. Ovet oli levällään. Kuulin auton takaa rapinaa ja kurkkasin sohvan selkänojan yli. Kärppä hyppelehti kärrin vieressä. Tuo kaveri oli liian nopea jotta olisi kuvan kerenny saada.
Pistin pillit pussiin ja lähdin Kilpisjärven suuntaan.
En aamulla googlettemalla löytäny kalavälineiden desinfioinnista mitään mainintaa norjan järville tällä alueella. Jäin miettimään, kuinkahan asia on.
Kurvasin kaupalle ostamaan lisää olutta ja ruokaa kun sininen ”Grayling Land” Hj61 Land Cruiser kurvasi kaupan pihaan myös. Ajattelin, että sama kait se on kysyä suoraan asiantuntijalta.
Aki Huhtaselta sai melkosen kattavat ohjeet.
Kuinka ollakkaan, desinfiointi paikka olikin siltä päivältä jo kiinni. Lähdin Könkämäenenon suuntaan. Auto parkkiin Lammaskoskelle ja leiri pystyyn. Tutustuin leirinaapureihin joilta sai niin hyviä paikka vinkkejä, että unohdin norjan järvikalastuksen jälleen.
Könkämäeneno
Pistin luvan alkamaan klo 20 ja lähdin talsimaan alajuoksulle. Yksi pieni tärppi tuntui ekassa kurvissa. Aikanaan siirryin alemmas haukiapajille. Muutamalla heitolla sieltä pikku hauki tulikin. Uusi virvelisetti osoittautui toimivaksi!
Lompsin takasin leirin suuntaan kun suon läpi hilpaisi kaksi nuorta miestä. Jututtelin heitä pienen hetken ja paljastui että ”Könkiksen” veden korkeus on tällä hetkellä liikaa. Isot harjukset vornii pienemmissä sivujoissa. Olivat kuitenkin saaneet Könkämäeltäkin harjusta ja ruumiinavauksessa paljastui ravintona olleen runsaasti jotain pientä mustaa ötökkää.
Joku arveli jossain kohti reissua runsaitten sateitten huuhtoneen ilmasta isoja määriä mäkäräisiä jokeen ja kalat on syöneet niillä ittensä lähes tainnoksiin ja siksi syönti on niin heikkoa. Ei huono teoria. Sama selittää miksi monesti juuri sateella kala syö hyvin.
Autolle saavuttua törmäsin ekan kerran leirinaapureihin. Mukavia kalaukkoja Savonlinnasta. Monen vuoden kokemuksella tiesivät neuvoa minulle muutaman ottipaikan mistä en ennen ollu kuullukkaan. Samalla tuli lyötyä lukkoon kahluuhousujen hankinta ensi kesälle.
Juttutuokion jälkeen oli pihvi illallisen aika.
Yöllä nukkumaan käydessä joki alkoi höyrytä.
Seuraavan päivän vedin lonkkaa autossa ja jatkoin Pirunpelto maratonia. Uusi sohva toimii kyllä pirun hyvin. Neljä- viisi tuntia vierähtää oikeen mukavasti kalsarisillaan pötköttellen ja ruutua tuijottaen.
Lähdin joskus ennen kuutta suunnistamaan minulle neuvottuun kalapaikkaan. Eilistä lupaa jäljellä siis kaksi tuntia.
Pari heittoa ja noin 15cm harjus käväisi haavissa. Sitten tuli noin 25cm taimen, joka näissä vesissä täytyy laskea takaisin elävänä tai kuolleena. Ja käsittelyssä noudatettava äärimmäistä varovaisuutta. Kalaan kosketaan vain märin käsin, mielellään ei ollenkaan, haavin oltava kumihavaksellinen, kalaa ei saa väsyttää liikaa, koukut mielellään väkäsettömät. Yksi räpsy muistoksi ja kaveri takaisin jokeen.
Maisemat kohdillaan. Kello sanoi 20:00. Aika siirtyä takas leiriin.
Illansuussa vaiheltiin naapureitten kanssa taas kuulumiset ja kalavaleet.
Aamulla lähdin uuden retkikaverin kanssa rajan taa.
Sommarøy & Kitdalen
Treffattiin Oterenin leirintäpaikalla. Syötiin ja vietiin portteri ja vaunu Kitdaleniin parkkikselle illan koitoksia odottamaan. Myö lähettiin toverin autolla Sommarøy saaren suuntaan.
Porukkaa oli saari pullollaan. Hienoa matalaa valkohiekkaista rantaa ja pieniä saaria ja luotoja siellä sun täällä.
Pikavisiitin jälkeen nokka takasin Kitdalenin suuntaan.
Kaveri lähti kiipeämään Moskkogaisille Kitdalenin perällä ja minä jalkatoipilaana Oterakslan jäliltä lähtin fillarilla kiertämään polkuja ja Lakvarittedissä osallisena olevia hiekkateitä.
Nousin Moskkogaisille vievää hiekka/muta tietä. Joen ylityksen kohdalla en nähny järkeä lähteä kastelemaan kenkiä huonompaa kuntoon menevän polun takia. Reki ympäri ja takas risteykseen hauskan laskun saattelemana.
Lähdin risteyksestä Lakvaritted maastopyöräreitille. Tarkotus oli ajaa ihan vaan hetki ylämäkeen. Nälkä alko taas kurnia vattassa.
Raigegaisin rinnalla kuva talteen ja alaspäin.
Autolla kamat vaunuun, kuivaa vaatetta päälle ja ruoka mikroon.
Karvakamut vielä hereillä keskellä yötä.
Paluu Könkämäenenolle
Oli koittanu päivä jota oli odoteltu jo pitkään. Antti saapuu illalla vihdoin.
Vedin lonkkaa autossa taas useemman tunnin samassa leiripaikassa Lammaskoskella, jossa olin aiemmin. Illansuussa otin uuden kalaluvan ja lähdin joenvarteen alajuoksun suuntaan.
Sitten tuli viesti Antilta. 20km Ropinsalmelle. Jukupliude ne on kohta täällä! Kuuppa oli jo miltein sekasin odottamisesta.
Ajelin lähemmäs leiripaikkaa kun kala ei syöny. Jäin eräälle niskalle tienlaitaan viskelemään. Kohta kuului suoran päästä tuttu säksätys. Heitin virvelin puskaan ja lähdin juoksemaan tienlaitaan, mutten kerenny. Kelta-valkonen tölkki ampaisi ohi. Viesti perään ”TAKASIN TAKASIN MENI OHI!”
Iloisen jälleennäkemisen jälkeen suunnattiin saunan pystytys hommiin leiriin.
Iltapesut Könkömäenenossa. Veden lämpötila yllättävän korkea. 14.
Lammasoaivi
Aamutokkuran jälkeen lähettiin nousemaan Lammasoaiville. Näkyvä maamerkki lähiympäristössä huipulle olevien tuulimyllyjen johdosta.
Alastulo ei montaa minuuttia kestäny. Irtosora vanhan asfaltin päällä oli hiukka ilkeä.
Hatteng
Tuleva leiripaikka on paikka josta olen tähän asti ajanut vaan ohi. Turistirysä. Tällä kertaa kokeiltiin kuitenkin kepillä jäätä ja ajettiin turistien ohi niitylle meren ja tien väliin alueelle jolle vuorovesi ei nouse.
Äärimmäisen hieno ja varmasti jälleen ikimuistoinen ilta. Taustalla muuten Oteraksla jolle aiemmin kiipesin.
Pesutuokio. Uitiin Signaldaleva joessa, sekä meressä. Murtovesi aluetta joensuu, mutta periaatteessa uitiin molemmissa vesissä. Viileäkin meinasi tulla ilman puolesta.
Nord Lenangen
Oli aika siirtyä pohjoisemmaksi.
Haluttiin käydä Lyngenin niemimaan pohjois kärjessä katsomassa laivan hylkyä. Lähdettiin kokeilemaan minulle ja Jannelle tuttuun leiripaikkaan Russelvfjelletin juurelle olisiko se vapaana.
Matkalla käytiin hetki heittelemässä aallonmurtajalla. Montaa heittoa ei pieni turska vaatinut.
Leiri saatiin haluttuun paikkaan pystyyn. Kävästiin tutkailemassa polkua hylylle polkupyörillä. Antti lensi kaaressa tangon yli selälleen polun alussa. Hyvät naurut sai kun ei sattunu. 😀
Takasin palattua Hurtigrutenit ajeli ristiin rastiin toisiaan vastaan.
Illan suussa lähettiin tarpomaan hylyn suuntaan. Noustiin kärjen kahden viimesen pienen huipun väliin kannakselle ja siitä vielä pieni pyrähdys niemen viimeiselle nyppylälle ennen merta. Leiri näkyy pienenä pisteenä rannalla.
Taustalla näkyy Kågenin saari ja oikeessa reunassa saarta Store Kågtind jolle reissun lopussa kiivetään piikit jalassa.
Majakka ja majakan hieno mökki. Ranta täynnä laivaromua.
Hylky löytyi. Hieno ilmestys!
Lopuksi kierrettiin rantaa pitkin omia polkuja vielä majakan mökkiin vierailulle.
Guolasjärvi
Jatkettiin kohti Birtavarrea. Tarkotus oli tehdä ruokaa ja syödä isolla parkkipaikalla ennen ekoja ylämäki serpentiinejä.
Ruuan jälkeen puntaroitiin että kestääkö autot ylös Guolasjärvelle asti ja takasin. Paikkahan on hieno, se on selvä.
Seikkailun janossa lähdettiin yrittämään.
Matkalla pysähdys Gorsabruan kohdalla. Vettä tuli kuin esterin perseestä.
Guolasjärvelle päästiin. Keli oli edelleen yhtä sateinen kun putouksellakin.
Illan suussa sade kuitenkin lakkasi ja pilviverho Raisduottarhaldin ympärillä alkoi repeillä. Tuon enempää tunturista ei kuitenkaan nähty tälläkään kertaa.
Illalla vesisateessa saunasta Guolasjärveen uimaan. Veden lämpötilasta ei tietoa. Vilakkaa joka tapauksessa. Minulla katosi toinen croksi jonnekkin matkalle. Jouduin tallailemaan kumisaappaat jalassa uimaan.
Aamulla köröteltiin alaspäin. Oli aika siirtyä Kågenin saaren suuntaan.
Eilinen sade keli oli muuttunut siedettäväksi poudaksi!
Kågen
Saavuttiin Kågenille. Matkalla käytiin Olderdalenin lauttalaiturilla kokeilemassa saataisiinko kalaa. Ei saatu.
Perillä Kågenilla kyhättiin leiri pystyyn, täytettiin vene ja lähettiin illansuussa merelle kokeilemaan kalastusta laskuvedestä huolimatta.
Sanotaan että kalaa saa parhaiten nousuveden aikaan ja sillon kun vesi on korkeimmillaan. Tällä kertaa napsahti kuitenkin ihan kivan kokonen turska koukkuun laskuvedelläkin. Vettä tuossa kohtaa 50-100m kartan mukaan.
Jaana oli tulossa Suomesta Kågenille huomenna illalla. Tarkotus kiivetä Store Kågtindenille kuvassa näkyvää lumikurua pitkin. Mereltä näki hyvin ylös.
Pyöriäiset yllätti ihan veneen vierestä! Tuhisivat lujaa.
Hieno ilta tyynellä jäämerellä
Saunaa ei enää tuona iltana jaksanu kasata. Parit räpsyt talteen ja pehkuihin.
Nämä kaverit kävi yöllä tönimässä autoa. Vasen kylki oli pyyhitty puhtaaksi. 😀
Torstai päivä oli hieno ja tyyni jälleen. Lähdettiin tunti ennen nousuveden kattoa merelle.
Tällä kertaa narahti jotain mitä ei osattu odottaa. Ruijanpallas. Pituutta ei mitattu mutta alamitta on 80cm ja sitä tuo tuskin oli. Pääsi takaisin ahdin valtakuntaan.
Todella hienoa puuhaa kyllä hienolla kelillä. Kala nappasi aivan pohjasta ja jurotti hetken siellä. Hentosen ruotoni alaselkä alkoi väsyä tuota ylöspäin pumpatessa. Kala tuli näkyviin vaaleana loistavana pisteenä syvyyksistä ja voi sitä huudon määrää kun alkoi kalan muodot näkyä 😀
Viimesenä saaliina jäi meille Keila. Tuon jälkeen lähdettiin kasaamaan saunaa. Illaksi oli luvattu sadetta ja pilvet alkoikin jo vyöryä päälle.
Oli tiedossa saunailta. Jaana pystytti teltan aallonmurtajan juureen. Aamuyöstä puhkesi myrsky. Meillä lärpätti markiisi niin lujaa että teki kokoajan mieli lähteä laittamaan kasaan se muttei millään jaksanu.
Saunasta toki jäämereen uinnille. Meren pohja oli mustanaan merisiilejä. Ei onneksi saatu jalkapohjaansa semmosta. Vesi oli reilusti kylmempää kun Storfjordin pohjukassa.
Store Kågtind 1228m
Suuri päivä. Oon odottanu tälle vuorelle nousua parin vuoden reissujen aikana yhteensä noin 7 vuorokautta Kågenilla olosuhteita kytäten. Nyt on oikeanlaista nousu seuraa mukana, ei tuule liikaa, huippu on pilvessä mutta nyt mennään.
Noustiin ensin neljästään Antin ja Jaanan kanssa 677m harjanteelle, josta aukeaa aika hienot näkymät ylös Kågtindenille ja alas Skjervoyn suuntaan. Isbuktvatnet näkyy myös.
Harjanteen päässä lumen reunalla minä ja Jaana köytettiin cramponit kenkiin. Porukka jakautui kahtia. Antti lähti alas takasin autoille ja myö kaksi lähettiin teputtelemaan ylös.
Ensimmäisen jyrkän kohalla jo mietittiin että pitäisikö mennä oikealta puolelta kallio törmää kun näyttää vasen puoli niin kamalan jyrkälle ja siinä oli kaksi railoakin. Mentiin kuitenkin vasemmalta railojen välistä ja hyvä niin.
Myöhemmin tarkasteltuna löytyi infoa oikeasta puolesta ja siellä jyrkkyyttä löytyy jopa 50-60 astetta. Meidän reitillä jyrkimmät kohdat oli 48 asteen luokkaa.
Kohta näkyviin tuli kallio seinä pilvien keskellä. Missäs nyt ollaan. Nopea vilaisu kartasta paljasti että ollaan suoraan huipun alla. 10 metriä oikealle ja suoraan ylös. Kohta oltiin lumilipalla josta päästiin hakun avulla ylös.
Päästiin siis huipulle!! Huipulla kevyt tuulen vire. Lämpötila matala, muttei pakkasta. Kylmä tuli. Mitään ei alas nähny eli tännekkin on tultava joskus uudestaan ilman pilviä.
Sitten lähettiin tarjoomaan kenkää lumilipan yli alaspäin.
Minä tarjosin ekat askeleet ja huomasin että tästä saattaa tulla taistelu.
Alas tulo meinasi olla suurikin ongelma kun piikit ei meinannu pitää millään ennen kun älysi kuinka niillä kuuluu alamäkeen kävellä.
Keho sivuttain alamäkeen ja ei koskaan laske ylempää jalkaa alemman jalan ohi vaan töpöttää sivuttaisaskeleilla pikkuhiljaa alaspäin.
Toinen toimiva jyrkimmissä kohissa oli mennä perä alamäen suuntaan kärkipiikkien avulla polvet kiinni rinteessä ja hakulla varmistaen yläpuolelta. Tuo tuntui kaikkein turvallisimmalta. Mutta kylmä lumi teki hallaa polville.
Jaana saapumassa ulos pilvistä
Viimesen jyrkän kohalla alkoi paine harteilla hiukan hellittää. Edessä oli enää suht iisiä mäkeä. Tuuletukset sille!
Reitin loppu jyrkkää oli tyydyttävää katsoa alaalta. Tuolta tultiin.
Skjervoyn kaupunkia ja Hurtigruten.
Loppujyrkän toinen railoista
Jaana askeltaa viimesiä metrejä jyrkällä ennen helpompaa maastoa.
Loput 600 korkeusmetriä oli helppoa maisemien kattelua. Piikit tarvi ottaa jalasta vasta 450m korkeudessa. Aika alas pääsee tähän aikaa vuodesta kovaa lunta pitkin.
Kiirunakin kävi tervehtimässä.
Lenkkiin meni aikaa 8 tuntia 20min. Sain vinkin juosta suoraan lenkiltä jäämereen. Normaalisti jalat on kipeenä noin 5-6 päivää tämmösen jälkeen. Jäämerikikka jää kyllä käyttöön. Jalat ei tullu kipeeks ollenkaan!
Alaalla oli leiri purettu jo valmiiksi ja jopa ruoka tehty 😀 Pika evästys ja sitten lähettiin kotimatkalle. Huippu tuli näkyviin illaksi. Harmitti hiukan, mutta edelleen- hyvä syy palata vielä kerran ainakin.
Yö cruisailua vuonoja pitkin kohti suomea.
Sivuun vedettiin jossain ennen Muoniota. Lyhyet unet ja puolilta päivin jatkettiin etelän suuntaan.
Muhos
Kävästiin jonkun yleisen uimalaitoksen luona, mutta ei näyttäny meidän paikalta. Muhokselta löydettiin sopiva pieni lämminvetinen, hiekkapohjanen lampi. Täydellistä.
Käynnistyi viimeinen saunailta. Joku toveri matkailija juuttui vastaranalle hietikkoon autolla. Tehtiin päivän hyvä työ ja käytiin syncrolla nykäsemässä mazda irti hiekasta.
Loppu ilta omistettiin hauskan pidolle.
Pihvi illallinen!
Illaksi puhkesi vielä pieni vesisade ja ukkosrintama meni ohi.
Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy kesän 2020 reissu. Haikein mielin takaisin sorvin ääreen haaveilemaan seuraavista reissuista ja yhtä hyvästä seurasta!
Ps. Oot melkone lukutoukka jos tänne asti jaksoit lukea, tai edes selata. Kättele itseäsi!
Van Traveller 