Neljäs viikko kuukauden reissusta vieteltiin Pohjois- Karjalan ja Savon alueilla.
Niin kiipeillen, metsässä seikkaillen kuin kalastaenkin.
Eka kertaa Kuusamon suurpetokeskuksessa. Hieno lenkki!
Paljon otuksia ja pääsi lähelle kattelemaan.
Juuso karhun ilmeisen limanen nuolaisu.
Kierroksen jälkeen Suurpetokeskuksen ja venäjän rajan väliin kiipeämään hetkeksi.
Jälleen kerran vastassa sama ongelma kuin muilla kivillä. Valtahalkeamaa pitkin alhaalta ylös menevä 3 reitti jäi tekemättä korkeuden takia, mutta oikeessa laidassa oleva viitonen paljon monimutkasemmilla muuveilla meni flashaten.
Nyt en jaksanu painostaa itteeni sen enempää lähestyvän sateen vuoksi, tutkin mitkä otteet on irtonaisia, sillä niitä riitti, ja flashasin vielä vasemmalta halkeamaa pitkin oikealle etenevän 5+ traverssin joka päätyi samoille otteille jonne oikean reunan viitonen. Nyt sujui hyvin ja jäi hyvä fiilis. Kolmosen failista huolimatta..!
Sitten oli edessä pitkä ajomatka. Kuusamon korkeudelta Valtimolle.
Muutaman mutkan kautta lopulta liki puoltayötä päästiin perille keskelle mettää.
Puhelinkentät oli jossain kaukana takanapäin ja susilaumojakin pyöri alueella ihan riittävästi. Matkalla tien ylitti myös yksi luonnonvarainen ilves!
Myös valosaaste asiat oli kunnossa. Sitä ei juuri ollut.
Käytiin katsomassa Pumpulikirkko. Erikoinen hiidenkirnu muodostelma kalliossa.
Kalasteltiin pieniä järviä ja lampia.
Ja syötiin lettuja!
Myös Orinoron rotkolaakso käytiin katsomassa.
Mukavia leiripaikkoja haukisien lahtien äärellä.
Julmetun kokoisia puun kannikoita.
Kävästiin myös Valamon luostarilla.
Tuliaiset matkaan
Sitten Joensuun bouldereita.
Korkeanpaikan kammolle taas lisää treeniä. Törkeen hyvät otteet, joten oli mahkuja päästä ylös asti ja menihän se sitten.
Loppuun yritin ekaa 6a+ reittiä ikuna. Oikealta istumalähdöllä lähtevä traverssi joka päättyy tähän samaan korkeaan nousuun jossa kuvan hyypiö pyllistää. Cruxi kohdan otteettomuus koitui kohtaloksi ja tuo jäi tekemättä.
Yksi 6a on tänä kesänä vielä pakko päästä. Siihen pyrin!
Yhtäkkiä aamu valkeni Pistohiekalla. Koti on niin lähellä että vattaa vääntää..
Ei muuta kun kohti Joutsenoa, kamat purkuun ja lopuksi Miehikkälän kautta Länsi- Suomeen.
Ympyrä on sulkeutunut.
Paikka josta neljä viikkoa ja 6000km aikaisemmin lähdettiin, on taas silmien edessä.
Pori.
Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy retkemme tää. Onni vain on se, ettei se viimeiseksemme jää.
Ei muuta ku töihin….
Van Traveller 