Kuukausi reissussa #2



Toisen viikon näkymiä Länsi naapurista.

Juipelot saapui etelästä. Tapaaminen viime kesältä tutulla Lammaskoskella.

Aamulla vielä pikku kalaretki koskelle.

Joki sai tällä kertaa enemmän saalista Antilta, kuin Antti joelta. Jopa vapa meni poikki.

Minulla myös tyhjä saldo.

Lähdettiinpä tuosta sitten kohti Karesuvantoa ja siitä kohti Ruotsin lappia.

Illaksi saavuttiin Nikkaluoktaan. Fillarit vireeseen ja lenkille kohti Laddujärven rantaa katsomaan Kebnekaisea. Pilvessä oli.

Seuraavana päivänä hilpastiin Miikan kanssa viereisen huipun päälle 1170 metriin.

Taisi olla reissun rankin lenkki ja samalla ainut isompi nousu. Aikaa meni 6 tuntia, lateraali matkaa 11,7km ja vertikaali metrejä 700m. Nousun aikana jouduttiin kiertää huipun taakse liian jyrkän nousun ja epävakavaan kivipatjan takia. Isommat lohkareet makoili pienempien kivien päällä ja olivat kuin laakeroidut. Ruoho kaistaleita pitkin ylös ja samaa reittiä alas jyrkin osuus. Lähestyminen oli paljon pidempi kuin osas kartasta mittailla ja tuntu todella raskaalle.

Sielähän se Kebnen huippukin nyt sitten näkyi.

Sanni ja Antti kumiveneretkellä jossain mutkittelevan joen varrella. Välillä kuulemma koneesta kierrokset alko hyytyä yllättäen. Oli ropelli ja hain evä pehmeessä sannassa. Hieman matalaa paikkapaikoin.
Mutta todella mielenkiintonen veneily kohde kun tuota uomaa pitkin pääsee todella kauas jos vaan veden korkeus riittää.

Pakollinen huippupönö.

Miika ja Kebnekaise

Poro parka oli päättäny päiväsä jyrkänteelle. Takapuoli ja kolme jalkaa oli jonnii matkaa alempana ja yksi jalka löyty ylempää.

Jyrkkä osuus selätetty. Jäljellä enää paluu Nikkaluoktan parkkikselle metsän halki.

Illaksi jäätiin vielä aloilleen. Sauna pystyyn ja otettiin rennosti. Käveltiin sillalle kattomaan kuun nousua.

Psyko bunny lautasen kokosine silmineen hiippaili sillalla ihan selän taakse asti, muttei millään uskaltanu mennä ohi että olis päässy sillan yli. Useemman kerran yritti.

Hyvinkin viileä pulaus matalikossa.

Aamulla hilpastiin etiäpäin Abiskon suuntaan.
Oli sadepäivä. Pistetiin leiri pystyyn Bessijåkkalle ja otettiin rennosti.

Aamulla keli näytti huomattavasti paremmalta.

Sitten kohti Abiskoa.

Silverfalletilla pieni ihmettely tuokio.

Kävästiin tuon jälkeen katsastamassa tuilevan illan leiripaikka valmiiksi ja lähettiin tutkimaan Abiskon kanjonia oikeen ajan kanssa.

Sitten leiri pystyyn Torniojärven rantaan. Pesupäivä ja lettukestit!

Aamulla pillit pussiin ja kävästiin viereisen nyppylän päällä tuolihissillä.

Iltapäivään mahtui vähän boulderointiakin. Muutama nelosen reitti ja pari kolmosta ja loppuun kauhea rimpuilu 5+ Kanttarellikiven kulmassa. Tekemäti jäi prkl!

Illalla pohdittiin, mihinkä yöksi. Eilinen leiripaikka oli niin mukava että suunnattiin sinne uudelleen. Kiirunakortti netistä ja kokeiltiin kalaonnea.

Illalla tässä kuvan hetkessä oli jännät paikat. Rannan edusta kuhisi mustia isoja ötököitä pinnassa ja kalat muli seassa. Yhtään tärppiä ei tosin tullu edes pintaperholla.

Tulihan sieltä lopulta merkkejä lähestyvästä talvestakin taivaalle.

Aamulla tsygä lenkki muutaman pikkujärven ympäri.

Sekä pikavisiitti Riksgränsenissä. Oli määrä kiivetä tällä reissulla takana näkyvälle huipulle, mutta kroppa oli sen verran uuvuksissa, että jäi ensi kertaan.

Sitten autot tien sivuun ja kohti vesiputousta.

Eräänlainen matkan päätepiste on tullut vastaan.
On tullu aika sanoa heipat niin Ruotsin lapille, kuin juipeloillekkin.

Viimeiset katseet vesiputouksen suuntaan porukalla, ennen kuin juipelot katoavat horisonttiin.

Tarkkasilmäinen voi nähdä kuvassa keltavalkosen tölkin kiitämässä kohti Lapinporttia.

Heeeeiiippaaaa!!

Minulla jäätävä kiipeilyn himo.
Suunnattiin illaksi vielä Gaisenjarga nimiselle niemelle, joka on pullollaan kiviä. Valitsin hienosti kiven josta en päässyt yhen yhtää reittiä alkuotetta pidemmälle 😀 Syletys on havaittavissa kuvasta.

Lähettiin hitoille ja keksin matkanvarrelta aivan tien vierestä yhden kiven, joka olikin oikee riemuvoitto. Löytyy 27cragsistä nimellä Torneträsk.

Sitten nokka kohti kotimaata. Todella mieleen painuva ajomatka.
Väsymys oli kova, mutta sai höpötellä kaikessa rauhassa elämästä, kuunnella musiikkia ja katella maisemia. Kaiken kruunasi todella hienot revontulet.

Tästä oli hyvä aloittaa seuraava seikkailu kotimaassa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s