Määränpäänä aloittaa boilderointi kausi ja päästä myös fillaroimaan kuiville poluille ekaa kertaa talven jälkeen.
Mikäs siis parempi määränpää kuin Hanko?
Käväsin hakemassa Sannin kyytiin työmaalta ja eikun tien päälle.
Käytiin kurkkimassa lähialueen köysikallioita, jos olisi jo pääsyä paikoille lumen määrän suhteen, mutta vähän huonolta näytti.
Kurvailtiin Emäsalon sillan alle Porvooseen ekaksi yöksi.
Meri tyyntyi.
Perjantai aamu valkeni kauniina. Aamupalat naamioon ja menoksi!
Piti käydä Pickalassa kakalla ja samalla käytiin kattomassa kylän muhkein kiipeilykallio!
Aikanaan päästiin Hankoon asti. Fillarit alle ja kiertelemään rantoja.
Perhomiehetkin heränneet jo merikalaan.
Neuvostomonumentti Täcktomissa.
Liikaa virtaa kenties?
Olipa mukava polkea pitkästä aikaa! Kuuma meinasi tulla väkisinkin. Lämpöasteista ei tietoa, mutta pelkkä takki tuntui liialta t- paidan päällä.
Sitten leiripaikka ettimään ja iltaruuat valmiiksi. Autossa 19 lämmintä ilman lämmitintä.
Satamassa taas isoja purkkeja.
Auringonlaskun odottelua länsirannalla.
Herkut Hangon auringossa!
Sitten noukkimaan saunavedet.
Erikoista että Itämeren vesi on täällä liki yhtä kirkasta kuin kraanavesi. Juuri minkäänlaista väriä ei erota muoviastiassa vedestä.
Puhdasta!
Urbaani leiri toimii.
Sitten retken kohokohta.
Aloteltiin eräästä 3+ reitistä, joka tuntuikin sitten niin maan perusteellisen hankalalle ja allekirjottanut sai ittesä ekalla yrityksellä vielä niin jumiin yläselästä, että vaiva on läsnä vielä tätä stooria kirjottaessa kolme päivää myöhemmin.
Mutta saatiinhan sekin sitten lopulta kiivettyä 😀
Sanni halusi kokeilla piruuttaan rannasta löytyvää ”Female Anathomy 6a” reittiä. Askeleen mittanen traverssi oikeelta vasemmalle, jonka jäkeen suoraan kivessä olevia veneerisen muotoisia koloja pitkin ylös toppiin.
Sanni pääsi jo puoliväliin reittiä. Pihkura. Olisiko meillä mahdollisuuksia tähän reittiin 3+ tunaroinnin jälkeen?
HNNGHH!
Tiukkaa tasapainoilua käsien vetovoiman ja kengänkärkien kitkan välillä. Toinen kun häviää, ei ole kumpaakaan.
Useemman yrityksen jälkeen beta alkoi muodostua ja lopulta pinnistin itteni apinanraivolla toppiin. Voi veljet. Kevään eka boulderointi kerta ja meni toinen 6a reitti ikinä. Tulee mielenkiintonen vuosi.
Sitten takasin leiriin kaupan kautta. Meri tyyntyi taas. Rauhallinen ilta.
Leffailta kalsarit jalassa.
Palkitsin itteni hyvästä kiipeilystä purkillisella Stellaa. Herkkua!
Boulderointi päivä nro. 2.
Sieniseinälle alottelemaan. Kulman takana olikin jo kiipeilijä. Tovi rupateltiin ja paljastui että kyseessä olikin tämän kulmauksen reittien luoja! Todella jees tapaaminen!
Täältä jäi käteen ”Kulma 3+” ja ”Lämppä 5+” seisten ja istumalähdöllä.
Sanni släbi kuningatar kiipesi lämmittelyksi ”Kinkku 4+” ja yritti tuon jälkeen ”Kitkat on 6a+” jossa ideana kiivetä ilman käsiä sileää släbi kalliota ylös.
Monta kertaa oli todella lähellä ja lopulta nousi käsien kanssa. Itse en olisi päässy edes alkuotteelle.
Sitten pillit pussiin ja siirtymä seuraavalle sektorille.
Reitiksi ”Laiska aamu 5+”.
Reilu puolivälissä alkoi taas puntti tutissa vähän vinon ja sivussa olevan ländin ja korkeahkon seinän takia. Tiesin suurin piirtein kuinka pääsisin cruxin yli, mutta ei meinannu ”kantti kestää”. Neljännellä yrityksellä oli alku jo sen verta selvää että pinnistin kaiken keskittymisen ahistavaan kohtaan ja päädyin ylös. Fiuuh!
Sanni tsemppasi alhaalla uuden ystävän kanssa 🙂
Hanko tarjosi parastaan taas kerran.
Alotettiin kotimatka Raaseporin linnan kautta.
Sitten Porkkalanniemeen yöksi.
Porukkaa oli sen verran että saatto olla viimenen kerta tuolla, ainakin sulanmaan aikaan.
Kallioilta löytyi kuitenkin pieni pala rauhaa.
Reissun viimeinen auringonlasku. Tähän on hyvä lopettaa ja lähteä kotiin.
Van Traveller 