Kiipeily Vappu

Huippu viikonloppu Loviisan ja Ruotsinpyhtään alueella ja hieman liikaa kiipeilyä lauantaille sunnuntaisen vesisade uhkan takia.
Vaikkakin, urotekoja syntyi useampia!

Kerettiinpä myös nauttia rauhassa luonnosta ja vapaa ajasta!

Perjantaina pörräiltiin töitten jälkeen Ruotsinpyhtäälle.

Käytiin kattelemassa köysilinjoja valmiiksi Haukkakalliolla ja Huuhkajavuorella. Ensimmäinen näistä oli ainakin kallion alusta sen verran metässä, että lunta oli vielä vähän turhan paljon, toisin kun taas Huuhkajavuori oli rutikuiva. Ei kuitenkaan käyty enää kiipeemään puolen ysin aikaan vaan hilpastiin leiriin pesulle ja käytiin nukkumaan.

Aamulla leivät naamioon ja kohti Lappnorin boulderointi aluetta.

Hommat käyntiin!

Sanni ekalla Highball släbillä!

”Ehkä kiipeilyhistorian paras reitti, 4”

Sitten Sannin voiton hetki. Sanoi että nyt menee eka kuutonen. Ei huijannu 😀

”Chipping routes with my feet, 6a”

Päivän kiperin haaste minulle. Mukamas vitosen istumalähtö. Tuntui ainakin paljo paljon hankalammalta. Yritys kertoja lienee kertyi reilu parikymmentä ja oikeestaan päivän voimat meniki tuohon, mutta lopulta onnistu.

Sitten pillit pussiin ja Pyttiksen kirkolle kauppaan!

Hieno näky kirkko kun on täydellisen keskellä tietä.

Sanni kävi tutustumassa pieneläin hautausmaahan sillä aikaa kun odottelin että tie on tyhjä kirkkokuvaa varten.

Karmea väsy ja sohva veti puoleensa. Ajeltiin eiliseen leiripaikkaan Strömforsin ruukin kautta ja mietittiin mitähä tässä oikeen tekis kun voimat aika finiitto ja väsyttää muutenkin, mutta huomiseksi on luvattu sadetta ja köysi seinät on vielä kiipeemättä….

Sanni nukku päikyt ja minä söin taas ämpärillisen ruokaa. Hurautettiin Huuhkajavuorelle ja kokeiltiin keretäänkö kiivetä mitään reilu tunnissa.

Mielekassa viimeeksi tussasin yläköysiankkuria vajaan pari tuntia, kun suunnittelin ja mietin ja jännäilin ja laskeuduin kerran alas tekemättä ankkuria kun alko ahistaa liikaa yms.
Tällä kertaa meni ankkurin tekemiseen 5 minuuttia. 20min autolta lähdön jälkeen oli kasi solmu valjaissa kiinni ja mankat sormissa valmiina starttaamaan ”Bebat, 5” niminen reitti.

Vähän halkeema juttuja, krimppejä, jonkuusortin piippumaisia muuveja alussa ja manttelointia hyllyn päälle. Pidin reitistä todella ja se menikin hissuksiin huolella miettien kaikki muuvit kerralla toppiin asti! Todella kiva ylläri päivän päätteeksi. Sannikin kokeili alkua, mutta päivän riehumiset oli vaatinu veronsa ja päätti jatkaa siitä ensi kerralla. Todella huolellista ja turvallisen tuntuista varmistusta tarjoili silti, joka mahdollisti minun toppaamisen!

Kuvasarja noususta! Aurinkoki alko paistaa juuri nousun ajaksi. Asetin tavotteeks saada itteni puolivälin hyllylle. Se onnistui ja loput olikin käytännössä pelkkää cruisailua ylös ankkurille.

Whooooop!

Koko hommaan meni tunti ja vartti. Jes! Lauantaina kiivettiin siis aamupalan jälkeen 2 tuntia, ruuan jälkeen 2h 10min, ja tämä illan reilu tunnin köysi rimpuilu. Huaaa!

Kaunis paikka. Släbi seinä jäi ensi kertaan!

Ilta syötiin ku hevoset ja nukahetiin aikasin.

Aamulla lähettiin leiristä kävelemään Brannin luolalle Kukuljärven reitille.

Löyty! Joku isäntä ilmeisesti 1900 luvun alussa pitänyt tätä kesäasuntonaan. Talvet jossain mökissä.

Hieno olohuone!

Oviaukko vähän matala mutta katto on vankka.

Todella komeita kallioita lähiympäristössä.

Kukuljärven laavu.

Sitten koti käyntiin ja menoks. Kävästiin Langinkoskella pikku lenkillä ja kurkattiin Langinkosken köysikallio XAMK:n pihassa.



That’s all folks!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s