Perjantaina taas suunta kohti Jaalaa ja Lintukymin kiviä.
Lauantaina Korkeampia reittejä Haukkakalliolla Ruotsinpyhtäällä.
Kiipeilyä yhteensä 8 tuntia.
Sain vielä jostain päin Haukkakalliota lintukirppu hyökkäyksen ja rinta ja kaula on täynnä punasia paukamia. Koko torso kiittää ja kumartaa! 😀
Keskityttiin tällä kertaa ”Kangasboulderit” sektoriin.
Muutama helpompi reitti alkuun ja lopuksi Sanni yritti ”Huhuilu traverse, 6a+” istumalähtöä. Kiven laatu oli tällä kivellä todella terävää. Sormet oli verillä aika sukkelaa!
Tämä ei ollukkaan mikään iisi biisi.
Alun istumalähdön ja lopun yhdistäminen oli liikaa verisillä sormilla.
Siltikin vielä kudosnesteet tursuten muutama yritys!
Sormet luovutti ennen kiipeilijää.
Ens kerralla uusiksi!
Tällä feissillä oli kummallekkin nelosen reitti. Toinen oli Sannille helppo ja minulle vaikea, toinen oli minulle helppo ja Sannille vaikea. Kummastakin siis löytyi 6a+ tason istumalähtö versio.
Kokeilin omaani ja muutaman yrityksen jälkeen sain topattua tuon. Oli huomattavasti helpompi kun Sannin oma. Itellä ei sormissa enää nahka riittäny yrittämään Sannin reittiä, joten se jäi kummittelemaan hamaan tulevaisuuteen vielä!
Sitten hippulat vinkuen kohti Ruotsinpyhtäätä ja Kymijoen vartta!
Iltapalaa ja yöpuulle.
Aamu valkeni. Ajettiin Haukkakalliolle ja mentiin kokeilemaan ekoja nelosen lyhyitä reittejä auton vieressä aamupalan voimin. Tarkotus myöhemmin mennä autolle tekemään ruoka ja sitten patikoida vajaa kilsa kallion toiseen päähän.
Tehtiin taas köysilaskeutumis harjotuksia. Minä laskeuduin ja virittelin ankkurin reunimmaiselle ”Huispaus 4+” reitille. Olikin alotukseksi aika piukka pähkinä kiivetä.
Sanni laskeutui ja viritteli ankkurin ”Smurffi 4” reitille. Sannin eka köysi laskeutuminen. Uhkasi vetää turpiin jos selviää hengissä alas asti. Ei onneksi kuitenkaan sitten vetäny… 🙂
Tämä topattiin kummatkin kunnialla. Lopuksi ankkuri irti ja narulla alas!
Sitten spagetin tekoon autolle, jonka jälkeen jalkapatikka ”luolamies” sektorille.
Haaveilemamme alue oli varattu, eikä haluttu hoputtaa muita, joten valkattiin kulman takaa toinen vitonen. Otettiin köysi ja ankkuri mukaan ja lähettiin kallion päälle polkua pitkin ja lopulta päästiin ketjuankkurille. Huomasin että toinen pulteista heilu kalliossa… Turha reissu. Eikun alas suunnittelemaan muita alueita.
Huomattiin että kulman takaa porukka olikin häipyny jo. Per! Kamat kantoon ja uudestaan ylös 😀 Hiki virtasi!
Lopulta päästiin alottelemaan ”Zero 5” reittiä.
Alussa oli suuria hankaluuksia niin Sannilla, kun minullakin. Sain jotenkin punnerrettua itteni surkeella tekniikalla huonon kohdan yli, jonka jälkeen lyssähin valjaisiin.. Ajattelin olla olematta puristi tällä kertaa ja olla välittämättä. Istuin sen aikaa että pumppi laski ja lähdin samasta kohtaa jatkamaan. Loppu menikin sitten hirveellä tuskalla ylös asti. Ahisti ja pieretti, mutta sain kuitenkin tehtyä mielestäni ihan fiksuja muuveja suht tehokkaasti ja onnistu huilaaminenkin monessa kohtaa tosi hyvin, jonka jälkeen pysty pusertamaan seuraavan pykälän ylöspäin.
Jes!
Varmistajan siirto toiselle puolelle ja alotettiin tahkoomaan viimestä haastetta.
”Omega dementia 5”.
Sanni pääsi hyvin alkuun ja tuli hyviä siirtoja, mutta puolivälissä alkoi korkeus ja tasapainoa horjuttavat siirrot inhottaa liikaa.
Olin melko varma että ei mene toppiin tämä, johtuen pullottavista käsistä ja varpaista. Lähdin yrittämään kuitenkin ja reitti eteni hyvää vauhtia tenkka poo kohtaan.
Kädet aivan jeesuksen puhki ja ei kauheen hyvää huili paikkaa ollu enää tarjolla. Huilasin minkä pysty nojaamatta valjaisiin ja pinnistin ja pääsin käsiksi seuraavaan rakoseen.
Viimenen askellus meni sormet liki puuduksissa. Puristusvoimaa ei ollu enää oikeen ollenkaan, mutta sain jotenkin pidettyä torson kiinni seinässä. Sormen päät koukkuun kummallekki puolelle reunaa ja askellus vasurilla kohti ankkuria. Toisen kengän kärki jäi kiveen vähän kiinni ja ote lipsahti taas sentin ulommas, mutta vieläkin sai puserrettua kädet takasin paikoilleen.
Sitten olikin ankkuri miltein hampaiden välissä. Jes!
Päivä aivan täys ja takit tyhjät, mutta hienoo oli taas kerran!
Evästä huuleen ja Miehikkälään saunaan.
Hiiio hoi!
Van Traveller 