Sääennuste vaihtelee tunnin välein. Kiipeilytkään ei oikeen luistanu, mutta mukavaa ajan vietettä taas ja uusia paikkoja lähimaastosta.
Taipalsaarelle kiipeemään perjantai illaksi.
Mustat pilvet leijaili ympärillä, mutta kivet pysyi kuivina!
Alkuun pikku seinältä neljä reittiä kummallekkin.
Sitten kokeilemaan yhtä vitosen köysi reittiä, joka päätyi todelliseen tenkka poohon. Ei pienintäkään hajua kuinka oltas päästy eteenpäin cruxilta. Parin tunnin ”lämmittely” ympäri aluetta saattoi toki syödä hieman energiaa. 3h 40min kaikkinensa oltiin touhuamassa alueella.
Hyötyä oli tästäkin kylläkin. Rakennettiin ensimmäinen yläköysi ankkuri puihin staattisesta köydestä. Toimi!
Sitten mäkkärin autokaistan kautta nuolemaan haavoja ylämaan metsään.
Sianeteinen oli paikka nimeltään. Huomatkaa uusi olohuoneen pöytä!
Aamulla nukuttiin niin kauan kun nukutti.
Sianeteinen tyynenä.
Sitten tutkimaan Joutsenkosken myllyn koskea.
Oltiin melko varmoja että päästään kiipeemään korkeeta helppoa reittiä, kun lähettiin Haminan Suurivuorelle. Aikanaan kun löydettiin seinä metsän siimeksessä, todettiin että seinä on niin vihreenä sammaleesta ja märkänä, että luovutettiin. Tarttis pitää putsaus talkoot joskus. 😀
Muurahaisiakin vilisti koko paikka niin rajusti, ettei meinannu sekaan mahtua.
Kauniit maisemat ylhäältä!
Hilpastiin autolle ja autolla kohti Kotkaa ja Myllypuistoa.
Yhtä reittiä tahkottiin tunnin verran ja lopulta päästiin kummatkin ylös.
Kävästiin vielä kiipeilyn jälkeen pikku kävelyllä Katriinan puistossa ja Tervaleppälehdossa kesyjen otusten seassa! Metsä kuhisi elämää.
Ei kön kaupan kautta Miehikkälään saunaan!
Van Traveller 